Olin aamulla kuuntelemassa lääkäri Juha Miettolan erinomaisen luennon terveyden edistämisestä kehitysmaissa. Käsittelen blogissani pari juttua, jotka erityisesti jäivät mieleen.
Vuonna 2007 Islanti oli inhimillisen kehityksen indeksin (HDI) mittauksessa sijalla kolme. Miettola ounasteli, että sijoitus putoaa, koska Islanti on joutunut vakavaan talouskriisiin. HDI:n mittauksen aikoihin Islanti nautti suuresta talouskasvusta ja sen mukana tulleesta elintason paranemisesta. Tämä muistuttaa meitä siitä, mitä usein emme ehkä halua myöntää. Korkea elintasomme hienoine terveydenhoitojärjestelmineen perustuu talouskasvuun. Talouden pitää olla hyvässä kunnossa, muuten joudumme karsimaan mm. terveyspalveluista. Ja talouden pitäminen kunnossa ja kasvussa taas saattaa vaatia vastenmielisisiä toimenpiteitä kuten eläkeiän nostoa tai palkkojen alentamista. Jopa tuloerojen kasvua, jos joihinkin taloustieteilijöihin on uskominen. Monilta tavallisilta ihmisiltä unohtuvat talouselämän realiteetit ja palveluihin vaaditaan monenlaisia parannuksia. Talousasioihin tulisi itse kunkin perehtyä paremmin - varsinkin jos on itse vaatimassa asioihin parannusta.
Sitten kehitysmaajuttuihin.
Kehitysmaita vaivaavat monet sellaiset sairaudet, jotka meillä länsimaissa on jo voitettu. Tämän lisäksi kehitysmaissa kärsitään yhä enemmän elintasosairauksista. Tämä taas on seurausta länsimaisten elintapojen leviämisestä. Puhutaan kaksoisrasitteesta.
Kehitysmaat ovat meistä jäljessä joten tuntuu normaalilta että vähemmän kehittyneet maat kärsivät samoista asioista kuin mekin satoja vuosia sitten. Ei kehitys voi tapahtua yhtäkkiä. Mutta, ei meillä ollut 1800-luvun Suomessa elintasosairauksia nyky-päivän mittakaavassa. Se, että kehitysmailla on muutenkin vaikeaa niinkuin meilläkin on ollut, saavat he tällaisen ylimääräisenkin ongelman, jota meillä ei ollut. Se tulee vaikeuttamaan heidän kehitystään kasvavassa määrin - elintasosairaudethan ovat kehitysmaissa(kin) kasvussa.
Mitä asialle sitten voisi tehdä? En tiedä miten terveysvalistus toimisi kehitysmaissa, ei varmasti yhtä tehokkaasti kuin meillä. Ja valistus veisi rahaa, sitä maissa ei muutenkaan ole liikaa. Se, että länsimaalaiset yritykset lopettaisivat länsimaalaisen roskaruokakulttuurin viennin kehitysmaihin, tietysti toimisi - tämä ajattelutapa kylläkin on aika naiivi, eihän vientiä noin vain voi lopettaa, varsinkin jos on kysyntää. Yritysten vastustus olisi valtavaa, kehitysmaat ovat kasvava markkina. Muita keinoja en kuitenkaan tähän hätään keksi, jos länsimaalaiset elintavat leviävät kehitysmaihin, myös elintasosairaudet leviävät. Toisaalta, tämä on sitä globalisaatiota. Me saamme islamin, he saavat mäkkärin. Reilu vaihtokauppa!
Olisiko kommentoijilla jotain hyviä ideoita?
