Ihmisten elintapoja pyritään parantamaan terveysvalistuksella. Valistus saattaa olla esimerkkilautanen kouluruokailussa tai hyötyliikuntaan kannustava juliste hissien luona. Useimmiten terveysvalistus kohdistuu valtaväestölle.

Pitää paikkansa, että terveystottumusten parantaminen on sairauksia ennaltaehkäisevää. Tulee kuitenkin muistaa, että elintasosairauksista kärsivät eniten alempiin sosioekonomisiin luokkiin kuuluvat ihmiset kuten alhaisesti koulutetut ja työttömät. Erityisesti näihin ihmisiin panostaminen voisi tuoda parempia tuloksia.

Vaikka valistuksen sanotaankin olevan ennaltaehkäisevää, kaikista ennaltaehkäisevimpää olisi alempiin sosioekonomisiin luokkiin kuuluvien ihmisten elinolojen parantaminen. Tuloerot kasvavat ja kuilu ihmisten välillä kasvaa. Tulo- ja hyvinvointierojen kasvun pysäyttäminen olisi todella tehokasta. Se olisi myös kaikista vaikeinta. Se vaatisi radikaaleja toimenpiteitä: köyhempiä ihmisiä tulisi tukea taloudellisesti ja matalapalkkaisten töiden palkkaa tulisi parantaa. Hyvätuloisten verotusta tulisi kiristää ja veroale tulisi suunnata vähätuloisille. Elinkeinoelämä ja rikkaat eivät tätä hyväksyisi.

Toisaalta alempiin sosioekonomisiin luokkiin kohdistuva valistus saattaa mennä hukkaan. Näillä ihmisillä on tietoa muita vähemmän ja monet ongelmat kasautuvat juuri heille. Terveydestä huolehtiminen ei välttämättä ole näillä ihmisillä päällimmäisenä mielessä - lapsen lukiokirjojenkin ostamiseen saattaa tarvita ottaa lainaa.