torstai, 3. joulukuu 2009

Talouden merkityksestä hyvinvointiin ja elintasosairauksista kehitysmaissa

Olin aamulla kuuntelemassa lääkäri Juha Miettolan erinomaisen luennon terveyden edistämisestä kehitysmaissa. Käsittelen blogissani pari juttua, jotka erityisesti jäivät mieleen.

Vuonna 2007 Islanti oli inhimillisen kehityksen indeksin (HDI) mittauksessa sijalla kolme. Miettola ounasteli, että sijoitus putoaa, koska Islanti on joutunut vakavaan talouskriisiin. HDI:n mittauksen aikoihin Islanti nautti suuresta talouskasvusta ja sen mukana tulleesta elintason paranemisesta. Tämä muistuttaa meitä siitä, mitä usein emme ehkä halua myöntää. Korkea elintasomme hienoine terveydenhoitojärjestelmineen perustuu talouskasvuun. Talouden pitää olla hyvässä kunnossa, muuten joudumme karsimaan mm. terveyspalveluista. Ja talouden pitäminen kunnossa ja kasvussa taas saattaa vaatia vastenmielisisiä toimenpiteitä kuten eläkeiän nostoa tai palkkojen alentamista. Jopa tuloerojen kasvua, jos joihinkin taloustieteilijöihin on uskominen. Monilta tavallisilta ihmisiltä unohtuvat talouselämän realiteetit ja palveluihin vaaditaan monenlaisia parannuksia. Talousasioihin tulisi itse kunkin perehtyä paremmin - varsinkin jos on itse vaatimassa asioihin parannusta.

Sitten kehitysmaajuttuihin.

Kehitysmaita vaivaavat monet sellaiset sairaudet, jotka meillä länsimaissa on jo voitettu. Tämän lisäksi kehitysmaissa kärsitään yhä enemmän elintasosairauksista. Tämä taas on seurausta länsimaisten elintapojen leviämisestä. Puhutaan kaksoisrasitteesta.

Kehitysmaat ovat meistä jäljessä joten tuntuu normaalilta että vähemmän kehittyneet maat kärsivät samoista asioista kuin mekin satoja vuosia sitten. Ei kehitys voi tapahtua yhtäkkiä. Mutta, ei meillä ollut 1800-luvun Suomessa elintasosairauksia nyky-päivän mittakaavassa. Se, että kehitysmailla on muutenkin vaikeaa niinkuin meilläkin on ollut, saavat he tällaisen ylimääräisenkin ongelman, jota meillä ei ollut. Se tulee vaikeuttamaan heidän kehitystään kasvavassa määrin - elintasosairaudethan ovat kehitysmaissa(kin) kasvussa.

Mitä asialle sitten voisi tehdä? En tiedä miten terveysvalistus toimisi kehitysmaissa, ei varmasti yhtä tehokkaasti kuin meillä. Ja valistus veisi rahaa, sitä maissa ei muutenkaan ole liikaa. Se, että länsimaalaiset yritykset lopettaisivat länsimaalaisen roskaruokakulttuurin viennin kehitysmaihin, tietysti toimisi - tämä ajattelutapa kylläkin on aika naiivi, eihän vientiä noin vain voi lopettaa, varsinkin jos on kysyntää. Yritysten vastustus olisi valtavaa, kehitysmaat ovat kasvava markkina. Muita keinoja en kuitenkaan tähän hätään keksi, jos länsimaalaiset elintavat leviävät kehitysmaihin, myös elintasosairaudet leviävät. Toisaalta, tämä on sitä globalisaatiota. Me saamme islamin, he saavat mäkkärin. Reilu vaihtokauppa!

Olisiko kommentoijilla jotain hyviä ideoita?

torstai, 3. joulukuu 2009

Terveyden edistäminen yrityksissä

Monella saattaa olla työelämästä sellainen käsitys, että se on vastakkainasettelua. Vastakkain ovat työnantajapuoli ja työntekijäpuoli. Kun seuraa julkista keskustelua aiheesta, hyvin usein elinkeinoelämä puhuu maltillisten palkkaratkaisujen ja työntekijöiden työehtojen heikentämisen puolesta. Työntekijät haluavat pitää kiinni eduistaan. Palkkoja ei haluta alentaa, päinvastoin, yleensä vaaditaan palkankorotuksia. Työaikaa ei haluta pidentää eikä lomien määrää vähentää.

Yksi asia, jossa mielestäni on molempien puolien kannalta hyödyllistä vetää yhtä köyttä, on työntekijöiden terveyden edistäminen. Henkisesti ja fyysisesti terve työntekijä on yritykselle tuottavampi kuin sairas. Toisinsanoen hän tekee tehokkaammin töitä ja tulos on parempi: työnantaja saa samalla rahamäärällä (=palkalla) enemmän. Tärkeä asia ovat myös sairaspoissaolot töistä. Terve ihminen sairastaa vähemmän ja on enemmän töissä. Sairaspoissaolot ovat suuri kuluerä työnantajalle.

Tämän on moni suomalainen yritys huomannutkin: monessa työpaikassa liikkuva työntekijä palkitaan. Eräässä yrityksessä työntekijä pääsi tunnin aikaisemmin töistä, jos käytti ajan liikuntaan. Paljon liikuntaa harrastava voi saada ylimääräisiä lomapäiviä. Suurilla yrityksillä saattaa olla erinomaiset puitteet liikunnan harrastamiseen, esimerkiksi kuntosali ja uima-allas. Ja kaikki liikuntapalvelut ovat tietysti ilmaisia työntekijälle. Työntekijää saatetaan tukea myös liikuntasetelein. Kohtaamani terveyden edistäminen yrityksissä on ollut nimenomaan liikuntaan kannustamista. Toinen terveyteen vaikuttava tekijä on ravitsemus. Työnantajan kannattaakin tarjota työpaikalla kunnon ravitseva ateria. Työntekijän vapaa-ajan ruokatottumuksiin vaikuttaminen saattaakin sitten olla vaikeampi juttu. Tulisiko yritystenkin osallistua ravitsemusvalistukseen?

Markkinataloutta moititaan usein, mutta terveyden edistäminen yrityksissä on mielestäni kaunis esimerkki siitä, että usein toisen hyöty on toisenkin hyöty. Tässä työntekijän terveys merkkaa työnantajalle euroja. Toinen saa taloudellista hyötyä tekemällä hyvää.

perjantai, 27. marraskuu 2009

Kansanterveystieteestä

Terveyden edistämisen peruskurssin viime luennolla tuli esille tapa, jolla kansanterveystiede suhtautuu ihmisiin, tarkkailee ihmisiä. Kansanterveystieteilijä on ikäänkuin kotka, joka katselee ylhäältä ihmisiä. Kotka näkee kokonaisuuden, ns big picturen, mutta samalla näkee ihmiset yhtenä kasvotomana massana, tilastoyksikköinä, eikä ainutlaatuisina yksilöinä omine elämän kiemuroineen.

Tässä tarkastelutavassa on omat hyvät ja huonot puolensa.

Toisaalta tarkastelutapa on tarpeellinen. Tarkoitus onkin katsoa ihmisiä massoina ja miettiä, minkälaiset toimenpiteet edistäisivät tämän massan terveyttä. Henkilökohtaisista mieltymyksistä ym ei tarvitse välittää. Pelkkää kylmää kansalaisten terveyden edistämistä.

Yksilötasolla tarkastelutapa voi olla ongelmallinen. Tai kenties ongelmallinen on väärä sana. Kansanterveystieteen tarkoitus on edistää kansan terveyttä, muut asiat eivät kuulu tähän. Kansanterveystiede ei ota huomioon ihmisiä yksilöinä.

Toisaalta, eipä sen pidäkään. Kansanterveystieteen tulee parantaa ihmisten terveyttä, muut tahot voivat pyrkiä parantamaan muita elämän osioita.

Pointtina minulla on, että pelkkä kotkan näkökulma on aina huono, oli sitten kyseessä kansanterveystiede tai mikä muu ala tahansa. Muutkin näkökulmat tulee aina ottaa huomioon. Ihminen ei ole kansanterveystiedettä, taloustiedettä tai ravitsemustiedettä varten, tieteet ovat ihmistä varten.

keskiviikko, 18. marraskuu 2009

Terveysvalistuksesta ja ihmisten elintapojen parantamisesta

Ihmisten elintapoja pyritään parantamaan terveysvalistuksella. Valistus saattaa olla esimerkkilautanen kouluruokailussa tai hyötyliikuntaan kannustava juliste hissien luona. Useimmiten terveysvalistus kohdistuu valtaväestölle.

Pitää paikkansa, että terveystottumusten parantaminen on sairauksia ennaltaehkäisevää. Tulee kuitenkin muistaa, että elintasosairauksista kärsivät eniten alempiin sosioekonomisiin luokkiin kuuluvat ihmiset kuten alhaisesti koulutetut ja työttömät. Erityisesti näihin ihmisiin panostaminen voisi tuoda parempia tuloksia.

Vaikka valistuksen sanotaankin olevan ennaltaehkäisevää, kaikista ennaltaehkäisevimpää olisi alempiin sosioekonomisiin luokkiin kuuluvien ihmisten elinolojen parantaminen. Tuloerot kasvavat ja kuilu ihmisten välillä kasvaa. Tulo- ja hyvinvointierojen kasvun pysäyttäminen olisi todella tehokasta. Se olisi myös kaikista vaikeinta. Se vaatisi radikaaleja toimenpiteitä: köyhempiä ihmisiä tulisi tukea taloudellisesti ja matalapalkkaisten töiden palkkaa tulisi parantaa. Hyvätuloisten verotusta tulisi kiristää ja veroale tulisi suunnata vähätuloisille. Elinkeinoelämä ja rikkaat eivät tätä hyväksyisi.

Toisaalta alempiin sosioekonomisiin luokkiin kohdistuva valistus saattaa mennä hukkaan. Näillä ihmisillä on tietoa muita vähemmän ja monet ongelmat kasautuvat juuri heille. Terveydestä huolehtiminen ei välttämättä ole näillä ihmisillä päällimmäisenä mielessä - lapsen lukiokirjojenkin ostamiseen saattaa tarvita ottaa lainaa.

torstai, 12. marraskuu 2009

Terveydestä ja terveyden edistämisestä

Tuli mieleen sellanen juttu että terveysalan ihmiset eli terveyden edistäjät - ravitsemusterapeutit, kansanterveystieteilijät ym. - katsoo asioita usein ainoastaan yhdestä näkökulmasta. Terveyden edistäminen muista asioista piittaamatta olis aika yksinkertaista. Pitäis vaan liikkua enemmän sekä syödä terveellisemmin. Varmasti kolesteroliarvot paranisivat, veren glukoosi tasoittuisi ja vyötärön ympärys kaventuisi.

Kun taloustieteilijöiltä kysytään, mitä pitäisi tehdä että taantumasta päästään eteenpäin, he ehdottavat veronkevennyksiä ja menojen leikkauksia. Ei taloustieteilijän tarvitse välittää sosiaalisista tekijöistä, mitä sillä on väliä jos vanhus ei saa hoitoa tai tuloerot kasvaa. Sosiaalialan ihmiset ajattelee usein pelkästään sosiaalisesta näkökulmasta, jolloin helposti unohtuu talouden realiteetit. Moni ympäristökiihkoilija vaatii niin kovia rajoituksia päästöihin ja energiankulutukseen, että vaikutukset elintasoon saattavat unohtua. Samoin terveystieteilijä ajattelee usein pelkästään siitä terveysnäkökulmasta.

Ehkä just sen takia monella terveysfriikillä menee hommat sekasin. Jos ruoan ainut tehtävä on tuottaa terveyttä, nautinto ja hyvä maku ei merkitse enää mitään. Jos liikunnan ainut tehtävä on tuottaa terveyttä ja pitää paino hallinnassa, liikunnasta nauttiminen ei merkitse enää mitään.

Mun mielestä jokasen kannattaa pyrkiä syömään terveellistä ja ravitsevaa ruokaa. Terveellisyys on täysin mahdollista yhdistää hyvään makuun. Kompromisseja pitää elämässä aina tehdä, eikä joka päivä tarvitse syödä herkkuja, ihan niin kuin aina ei myöskään tarvitse syödä suositusten mukaan. Ruoka on monelle myös sosiaalinen tapahtuma, jolloin liika ehdottomuus voi vaikeuttaa sosiaalisia suhteita ja se taas on omiaan haittaamaan myös terveyttä. Kannattaa kokeilla erilaisia reseptejä - taitava kokki loihtii hyvänmakuista ruokaa terveellisistäkin raaka-aineista.

Liikunnassakin tulis muistaa hyvä fiilis. Jos lenkki tai puntti ei maistu, kannattaa kokeilla jotain muuta. Uinti, rugby, sulkapallo, paini, kiipeily, tanssi, varmasti on varaa mistä valita. Pelkkä kalorin kulutuksen perässä liikkuminen on aivan älytöntä ja omiaan lisäämään pahoinvointia. Ei kukaan jaksa pitkään lajia, joka ei ole hauskaa.