Terveyden edistämisen peruskurssin viime luennolla tuli esille tapa, jolla kansanterveystiede suhtautuu ihmisiin, tarkkailee ihmisiä. Kansanterveystieteilijä on ikäänkuin kotka, joka katselee ylhäältä ihmisiä. Kotka näkee kokonaisuuden, ns big picturen, mutta samalla näkee ihmiset yhtenä kasvotomana massana, tilastoyksikköinä, eikä ainutlaatuisina yksilöinä omine elämän kiemuroineen.

Tässä tarkastelutavassa on omat hyvät ja huonot puolensa.

Toisaalta tarkastelutapa on tarpeellinen. Tarkoitus onkin katsoa ihmisiä massoina ja miettiä, minkälaiset toimenpiteet edistäisivät tämän massan terveyttä. Henkilökohtaisista mieltymyksistä ym ei tarvitse välittää. Pelkkää kylmää kansalaisten terveyden edistämistä.

Yksilötasolla tarkastelutapa voi olla ongelmallinen. Tai kenties ongelmallinen on väärä sana. Kansanterveystieteen tarkoitus on edistää kansan terveyttä, muut asiat eivät kuulu tähän. Kansanterveystiede ei ota huomioon ihmisiä yksilöinä.

Toisaalta, eipä sen pidäkään. Kansanterveystieteen tulee parantaa ihmisten terveyttä, muut tahot voivat pyrkiä parantamaan muita elämän osioita.

Pointtina minulla on, että pelkkä kotkan näkökulma on aina huono, oli sitten kyseessä kansanterveystiede tai mikä muu ala tahansa. Muutkin näkökulmat tulee aina ottaa huomioon. Ihminen ei ole kansanterveystiedettä, taloustiedettä tai ravitsemustiedettä varten, tieteet ovat ihmistä varten.